tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kiemuraista kommunikointia

En ole koskaan kysynyt kumppaniltani (siis silloin, kun minulla on sellainen ollut) näyttääkö takapuoleni isolta näissä housuissa tai tässä hameessa. Sellaista aina välillä kuulee jonkun kysyneen. En ymmärrä, kuinka sellaista voi kysyä. Jos vastaajaksi joutunut otus vastaa, että kyllähän se näyttää, niin eipä siinä hyvä heilu. Ja jos hän vastaa, että ei näytä, niin sittenhän sitä ajattelee, että ei se edes vaivaudu katsomaan. Koska näyttäähän se, ihan selvästi!

Turha siis kysyä. Eräänä päivänä erehdyin kuitenkin kysymään kuopukselta, näkyvätkö alushousuni housujen läpi (legginssit eivät olekaan täysin ongelmattomat). Poikanen katseli kysyttyyn suuntaan ja ehdin jo ajatella, että jopas hän paneutuu tähän asiaan. Sitten suusta putkahti: Varis asteli aitaa, neuloi villapaitaa, kepeää ja kaitaa. Sanoma jäi aavistuksen epäselväksi, mutta en yrittänyt uudestaan.

Kommunikointi on ylipäänsä vaikeaa. Tässä taannoin puhuin yhden ihmisen kanssa, taisinpa hiukan hiiltyäkin, mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin. Kunnes tajusin, että emme me elä samassa maailmassa, emme likimainkaan, joten kuinka kummassa voisimme toisiamme ymmärtää. Lakkasin yrittämästä. Heti helpotti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti