maanantai 7. syyskuuta 2015

Alastonkuvia ja toipumista

Näin unta, että latasin blogiin vahingossa alastonkuvani enkä edes tajunnut sitä, ennen kuin lomamatkan jälkeen. Siinä ajassa kaikki 17 lukijaani olivat sen tietysti nähneet ja kommentteja oli tullut enemmän kuin mihinkään koskaan. Se oli kamalaa. Sitä ei oikeasti voisi tapahtua, ei minulla ole koneellani alastonkuvia. Jossain niitä saattaa olla, vaikka toivon, että ovat hävinneet jo aikaa sitten.

Herätessäni ajattelin, että pitäisiköhän palata blogin pariin. Tässä on ollut kaikenlaista. Kesäloman jälkeen kävin väsyttämässä itseni puolitoistaviikkoisella älyttömällä repimisellä, jonka jälkeen käväisin leikkauspöydällä. En sen repimisen takia, vaan ihan muuten, suunnitellusti. Ennen leikkausta oli jonkun verran kiusallista puhua aiheesta, rintojen pienentäminen näyttää jakavan mielipiteitä ja myös tuottavan omituisia kommentteja. Nykyisin kerron tissieni kuulumiset kaikille, joten aiheeseen liittyvä kiusallisuus on kadonnut. Sitäpaitsi nämä tissit eivät oikeastaan tunnu vielä omilta, mikä on johtanut siihen, että esimerkiksi kaupassa saatan korjata hankaavaa haavateippiä tajuamatta, että muista ihmisistä se näyttää tissien kopeloimiselta. Onneksi ne sentään ovat kiinni minun kropassani.

Leikkaus on tehty terveydellisistä syistä, enkä ehkä siksi juuri miettinyt etukäteen, että oikeasti ulkonäkökin muuttuu melkoisesti. Siihen on ollut vaikea tottua, vaikka pidänkin nykyisestä enemmän kuin entisestä. Ostin mekon, jossa näytän mielestäni erittäin hyvältä, vaikka edelleen löytyy reilusti vatsaa ja takapuolta. Jotenkin tuntuu, että enää itseään ei tarvitse piilotella. Ei olisi tietysti tarvinnut ennenkään, mutta kun on riittävän monta kertaa yrittänyt saada asiakkaan katseen siirtymään rinnoista silmiin, piilottelu on tuntunut ainoalta järkevältä ratkaisulta.

Tässä on siis aika mennyt. Toipumisessa ja uuteen minäkuvaan tottumisessa.

3 kommenttia:

  1. On sulla ainakin 18 lukijaa - tuossa sivupalkissa kai näkyvät vain kirjautuneet lukijat enkä ole siinä. Hmm, mihin ne mahdolliset alastonkuvat olisivat hävinneet..? Minun näkökulmastani hiukan pelottava ajatus tuo että ehkä niitä jossain kuitenkin on! Myös täältä onnittelut leikkauksesta. Jotenkin raikasta kun joku niitä pienentää kun kaikki niitä isontavat. Ja kiva kun kirjoitit taas.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, onnea minäkin näille toivon!

    Ja hei lukija 18! Jonain kevätkiiman kummallisena hetkenä alastonkuvat tuntuivat hyvältä ajatukselta, mitä ne eivät tietenkään yleensä ole. En ole näistä kuvista silti huolissani, koska A. niiden mahdollinen haltija on nykyisin onnellinen perheenisä eikä varmasti ole kuvia säilytellyt, B. pitää tuntea minut todella hyvin, että niistä tunnistaisi ja silloin olisi jo muutenkin nähnyt minut alasti, C. kuvien mahdollinen haltija ei voi tietää, ovatko hänen kuvansa vielä minulla tallessa joten tuskinpa hän alkaisi minunkaan kuviani levitellä.

    Ymmärrän senkin, että jotkut rintojaan isontavat (tai no, en kyllä ihan aina ymmärrä), mutta vuosien kivun jälkeen olen omistani täysin valmis luopumaan. Kelpo rinnat ne ovat olleet, niillä on imetetty kolme vuotta ja onhan niistä jotain myönteistäkin joskus seurannut. Mutta harmia niistä on myös ollut luvattoman paljon.

    VastaaPoista