maanantai 21. syyskuuta 2015

Arpia ja aamiaiskäpyjä

Kerroin taas tänään tissien kuulumiset yhdelle työkaverille, jota en ole sairaslomani jälkeen nähnyt. Tosin versio oli lyhennetty, eli "niille kuuluu ihan hyvää". Eilen juuri katselin kyseisiä pallukoita peilistä ja totesin, etteivät ne erityisen kauniit ole. Arvet ovat melko rajut niistä kohdista, jotka vaivasivat pidempään. Kyllähän ne siitä muuttuvat ajan kanssa ja toisaalta tissien ulkonäkö ei ihan hirveästi minulle merkitse (ja jos se jollekin kanssakulkijalle merkitsee hirveästi, niin ainahan sitä voi kuljeskella muualle katselemaan nätimpiä tissejä). Nämä kun ovat joka tapauksessa omasta mielestäni ihanat verrattuna edelliseen. Ihan siksi, etteivät ne paina eivätkä heilu ja pompi. Nämähän eivät tunnu liikkuvan juuri lainkaan. En tiedä, eivätkö pienet tissit yleensäkään liiku vai ovatko nämä vain vielä jotenkin uutuuttaan jäykät.

Elämä on onneksi muutakin kuin tissejä. Viime viikolla löysimme vahingossa kotimme lähistöltä pienen metsän, jossa olemme nyt joka päivä notkuneet. Toki olemme metsän ennenkin huomanneet, emme vain jostain syytä ole menneet sinne. Nyt menimme. Eilen teimme sinne majan. Tänään menemme majaan eväsretkelle. Metsä on liian pieni ja liian lähellä tietä ollakseen loistava paikka täydelliseen virkistäytymiseen, mutta pikaisen arkivirkistäytymisen kannalta se on ihanteellinen. Parin minuutin päässä kotoa ja tutkittavaa sieltäkin löytyy runsaasti. Isoja kiviä on paljon. Mustikoita (joskin jo vähän vetisiä) on paljon, puolukoitakin muutama. Risuja on paljon. Käpyjä on paljon. Kiemurtelevia polkuja on paljon. Ja eilen oli ainakin yksi orava, yksi maassa pomppiva pikkulintu ja yksi iso koppakuoriainen.

Lapset tekivät oravalle aamiaiskäpykasan. Täytyy tänään tarkistaa, onko aamupala kelvannut.

2 kommenttia:

  1. Hitsit, uutuuttaan jäykät tissit olis kyllä aika päheet ittellekin.

    VastaaPoista
  2. On nämä aika näpsäkät.. :)

    VastaaPoista