torstai 24. syyskuuta 2015

Kevytkenkäistä mekkoilua

Minä, joka koskaan en käytä mekkoa (paitsi hautajaisissa, harvoin niissäkään), olen ollut jo kahtena päivänä töissä mekko päällä. Sen lisäksi olen kyläillyt mekossa. Ja tuntenut oloni sen verran kotoisaksi, että olen ajatellut ryhtyä mekkoihmiseksi. Olen aina salaa tykännyt mekoista, mutta koska vartalomallilleni on ollut äärettömän vaikea löytää istuvia mekkoja, en ole niitä käyttänyt. Nyt olen löytänyt jo pari oikein kivaa mekkoa, yksi minulla oli jo ennestään, kun sellaisen kesällä hautajaisiin hankin. Se on vähän turhan synkkä, mutta asusteilla sitäkin saa tietysti piristettyä. Punaiset sukkahousut näyttivät toimivan melko hyvin. Harmi, että onnistuin rikkomaan ne heti ensimmäisellä käyttökerralla. Yksi niistä syistä, joiden vuoksi en ole oikein ollut sinut sukkahousujen kanssa. Löysin myös erittäin kivat violetit sukkahousut, mutta en vielä tiedä, minkä kanssa ne yhdistäisin.

Tässä kun koko muu maailma tuntuu olevan sekaisin ja ongelmissa, on ihastuttavaa (vaikka ehkä hiukan kevytkenkäistä) innostua liehuvista helmoista ja värikkäistä sukkahousuista. Voisi luulla, että rintavana olisi jotenkin luontevasti naisellisempi, mutta niin ei näytä ainakaan minun kohdallani olleen. Katsotaan, mihin tämä kehityskulku johtaa. Ehkä palaan takaisin hiutuneetmustathousutvirttynytpaita-tyyliini, ehkä en. Mutta on jotenkin ihan hurjan kiva löytää vaatteita, joita ei aiemmin olisi voinut kuvitellakaan pukevansa päälleen. Ihan kuin olisi auennut uusi maailma.

Naapuri kysyi eilen, olenko laihtunut. Sanoin, että olen, tarkalleen ottaen 1,7 kiloa. Kun hän katsoi hiukan pitkään, selitin, missä leikkauksessa olen ollut. Vanha rouva tuumasi itsekin haluavansa samanlaiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti