torstai 22. lokakuuta 2015

Laskeutuvat rinnat

Tissit on tarkastettu. Eiväthän nuo puhtain paperein selvinneet, mutta en sitä olettanutkaan. Laskeutuvasta rintatyypistä johtuen alimmat haavat ovat eri paikassa kuin olisi toivottavaa. En ole ihan varma, onko sillä varsinaisesti mitään  merkitystä, ainakaan siitä ei näytä olevan minulle mitään haittaa. Kirurgia kuitenkin harmitti. Lisäksi arvet ovat ikäänsä nähden melko ärhäkän punaiset ja niissä on liikakasvua. Onneksi ei sentään juurikasvua. Sain neuvoksi käyttää silikoniteippiä. Saan vilunväreitä kuullessani sanan teippi, koska haavateipit olivat ihan hirvittävät. Sitä kutinaa ja kirvelyä en halua takaisin, vaikka sitten arvet kasvaisivat naamaan asti.

Ennen kontrollia ehdin jo käyttää silikonigeeliä, jota ihoni ei kestänyt lainkaan. Lopetin sen käytön lyhyeen. Suhtauduin näihin teippeihinkin suurella epäluulolla, mutta näyttää siltä (muutaman päivän perusteella), että iho kestää. Arvista en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata, ehkä ovat hiukan vähemmän ärhäkät jo nyt. Teippien kanssa elelyä sitten jatketaan, mutta haitanneeko tuo mitään.

Kaikkinensa olen kuitenkin oikein tyytyväinen. Päänsäryt ovat vähentyneet huomattavasti. Ennen en voinut käyttää urheiluliivejä saamatta kolmen päivän päänsärkyä. Samoin mistä tahansa kävelyä reippaammasta liikunnasta seurasi päänsärky. Nyt käytän urheiluliivejä koko ajan, en vielä muita pystykään käyttämään, eikä mitään ongelmaa ole. Liikkua voin ihan huoletta, eikä liikunnan aikana, tai sen jälkeen, tarvitse miettiä rintoja lainkaan. Onhan ihanaa.

Teinitisseistä ei tosin ole enää tietoakaan. Se on hyväkin, koska vielä reilu kuukausi leikkauksen jälkeen meinasi naurattaa, kun näki itsensä kokovartalopeilistä. Kyllä ne leuan alla jököttäneet tissit näyttivät hassuilta, kun muu kroppa on kuitenkin jo parhaat päivänsä nähnyt (aikaa sitten). Naurua ei tosin ole elämässä nykyisin liikaa, joten siinä mielessä olisivathan nuo voineet siihen jäädä. Ovat kuitenkin laskeutuneet siinä määrin, että näyttävät omasta mielestäni sopivan varsin hyvin tähän loppuihmiseen. Vaikka laskeutuminen ei ehkä lääketieteellisessä mielessä kovin toivottava ominaisuus ollutkaan, se sopii minulle varsin mainiosti. Tietysti jos jatkavat laskeutumistaan samalla vauhdilla, niin kohtahan nuo ovat taas siellä navassa. Mutta tämän massan saa silti kerättyä liiveihin huomattavan paljon paremmin kuin entiset lollot, joten enköhän kestä senkin. Ulkonäkö ei ole se tärkein asia, vaikka olen muutoksesta erittäin iloinen ollut myös siitä näkökulmasta. Se, että voin liikkua vapaammin eikä koko ajan satu, on se mitä se hain ja sen myös sain. On ollut helppoa olla tyytyväinen.

Tämän piti olla viimeinen käynti näissä asioissa, mutta ei se nyt sitten olekaan. Tissejä seuraillaan vielä, tosin en hoksannut kysyä, että missä mielessä. Jäi kaikki kysymättä, mitä jälkikäteen harmittelin. Jotenkin sitä ei vaan ole ihan terävimmillään, kun toinen siinä samalla puristelee tissejä ja kyselee, onko niissä tuntoa.  Ihan hirveästi ei onneksi ole, olisin voinut muuten olla vieläkin löyhäpäisempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti