perjantai 2. lokakuuta 2015

Terveysriski

Edessä on siivousviikonloppu. Olen ansiokkaasti vältellyt kotitöitä niin pitkään, että kotimme muodostaa terveysriskin. Poikani ensimmäiset kumisaappaat, joita säilytän ikkunalaudalla, ovat muodostaneet yhteyden ikkunaan hämähäkinseitin avulla. Seitti on aamuauringossa itse asiassa aika kaunis, joten en ole varma, kannattaako sitä tuhota. Eikö kauneutta tulisi vaalia silloin, kun sitä elämässä on?

Kotitöiden välttely itse asiassa kuulostaa hiukan valheelliselta (mutta elämä on kyllä itse asiassa kaikkinensa hiukan valhetta), koska koko ajan tiskaan, pyykkään, teen ruokaa, siirtelen tavaroita paikasta toiseen (enimmäkseen vääriin paikkoihin toisista vielä hiukan vääremmistä paikoista) sekä yritän saada jälkikasvuni suorittamaan oman osansa edellä mainituista toimenpiteista, joskin huonolla menestyksellä. Mutta se sellainen isompi urakointi, että viedään matot ulos, imuroidaan muualtakin kuin edustustiloista (lue: olohuoneesta), pestään lattiat ja järjestellään tavarat oikeille paikoilleen; se on kyllä jäänyt viime aikoina tekemättä. Ikkunatkin on pesemättä, mutta koska pimeys peittää pian kaiken, en kanna niistä huolta. Sisällä joudumme valitettavasti käyttämään valaistusta, joten jotain on tehtävä.

Puolukoille yritän myös ehtiä. Meillä päin, siis siellä mistä tulin joskus, sanotaan, että mennään puolukkaan tai marjaan tai metsään tai mustikkaan. Täällä mennään puolukoille tai mustikoille. En ensin ymmärtänyt, kun kysyttiin kävinkö mustikoilla? En tunne ketään Mustikoita. En tosin ymmärtänyt sitäkään, että joku asia luonaa tai ei luonaa. En tosin tiedä, kirjoitetaanko sitä noin. Mutta kuitenkin, onnistuu tai ei onnistuu. Tai ehkä luonnistuu tai ei luonnistu. Mikä on vähän luonnoton ilmaus. Siis mieluummin onnistuu. Minä onnistun, sinä onnistut, kaikki onnistuu, jippiaijee. Siivoamaan siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti