tiistai 10. marraskuuta 2015

Lobotomia

Kotini siisteystaso on laskenyt pysyvästi. Alan tottua. Aivoni toteavat asianlaidan: sotkuista on, mutta se jokin, joka ennen tapahtui, jää nyt tapahtumatta. Se, joka sai aikaan halun siivota. En tiedä, kuinka näin on käynyt. Ehkä minulle on tehty nukkuessani lobotomia. Se selittäisi monta muutakin asiaa.

Kävin viikonloppuna ostoksilla ja syömässä mummoni kanssa. En ole pitkään aikaan nauranut yhtä paljon. Tuntui siltä, että elämä on lopulta aika kivaa. Nyt, tiistain huvetessa kohti loppuaan, elämä ei tunnu enää yhtä kivalta. Minulla taitaa olla tässä haaste. Nykyisinhän ei ole ongelmia, on vain haasteita. Haasteeni on nyt siis siinä, että arkipäivät klo 8-16 välillä ovat hiukan hanurista, mutta elämä on muuten vielä aika kivaa. Tosin koko ajan vähenevässä määrin, kun siitä kivastakin ajasta tahtoo iso osa huveta toipumiseen. No, kivaahan ei ole kukaan luvannutkaan. Olen tehnyt tilanteelle minkä voin. Aika näyttää riittääkö se.

Näytän siltä, että kolmannen lapsen syntymää ei tarvitse odotella enää kovin kauan. Se on harmillista, koska vielä vähän aikaa sitten näytin mielestäni paremmalta kuin pitkään aikaan. Tämä ei tietysti olisi niin harmillista, jos se kolmas lapsi oikeasti olisi tulossa, mutta eihän se ole. Kyllä tämä ihan on suklaata, pullaa ja muuta perushöttöä. Se on hiukan kiusallista, koska huomaan jo tuttujen vilkuilevan vatsanseutuani. Useimmat tosin tietävät myös seksielämäni vajavaisuuden, joten johtopäätös on varmasti yleisesti se, että nyt se on vetänyt vähän överiksi. Niin kuin olenkin. Olisi kyllä mukavampi, jos ihmiset ajattelisivat, että olen vetänyt överiksi seksielämäni, enkä pullansyöntiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti