tiistai 15. joulukuuta 2015

Kevätolo

Hetken on ollut sellainen olo, ettei elämästä ole mitään erityistä sanottavaa (ja se piti nyt tulla sanomaan). Lapset toipuvat flunssasta. Minä olen ehkä sen vasta saamassa, mutta kieltäydyn kunniasta, koska pian on loma. Syön hullun lailla c-vitamiinia. Ja mustikoita. Luultavasti turhaan. Vaikka ei kai mustikoita voi syödä turhaan, olen marjauskovainen, mutta flunssa saattaa silti tulla. Se tuntuisi kuitenkin nyt epäreilulta. Ja juuri sellaista elämä on.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin enimmäkseen sellainen olo, että keväthän tässä on tulossa. Vaikka joulukaan ei ole vielä ohi. En tiedä, miksi on sellainen fiilis. En ole rakastunut, mitään siihen viittaavaakaan ei ole näköpiirissä. Tosin melkein meinasin päätyä treffeille, mutta en päätynyt, millä uskon olleen tarkoituksensa. En yritä uudestaan. Aamuisin pimeys tuntuu hiukan masentavalta, siltä se tuntuu iltaisinkin. Mutta silti on kevätolo. Ehkä ehdin lomalla analysoida, mistä se johtuu, ellen makaa kuumehoureisena peiton alla. Toisaalta ei ehkä tee pahaa, vaikka joku asia aina silloin tällöin jäisi analysoimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti