perjantai 15. tammikuuta 2016

Mäenlaskua

Tässä eräänä iltana seisoskelin hikipäissäni kukkulan laella mäenlaskun jälkeen ja tuumasin, etten oikeastaan, ihan varsinaisesti, inhoa talvea. Joskus muinoin, kun vielä olin kotona lasten kanssa, jopa pidin siitä. Mikäs sen mukavampaa kuin käydä vähän hiihtelemässä ja tulla sitten sisälle juomaan jotain lämmintä.

Erityisemmin en pidä siitä, että kuudelta aamulla on käytävä tarkistamassa, lämpiääkö auto vai, koska lämmitystolppani on sitä mieltä, ettei ennen aamukymmentä kannata mihinkään lähteä. Sitten on se pukeminen, kaikki ne kiristävät ja ahdistavat välihousut, kaulaliinat ja toppavetimet (tätä saattaisi helpottaa hiukan hoikempi olemus) ja vielä vaativampi koetus: lasten pukeminen. Tai johan nuo pukevat itse, mutta pakkasella joudun perustelemaan jotakuinkin joka vaatekappaleen hyödyllisyyden erikseen ja yleensä siihen aikaan, kun töissä piti olla jo. Välillä tekisi mieli laittaa ne yöpaidassa hetkeksi pakkaseen ja keskustella vasta sitten kaulaliinan tarpeellisuudesta. Siihen jatkoksi auton kaivaminen kinoksesta, jäätyvät varpaat ja töihin päästyä hiki. Kaikenlaista.

Talvi on ihan kiva, jos siitä ehtii nauttia. Jos ei tarvitse lähteä autolla mihinkään silloin, kun ei huvita kaivaa sitä kinoksesta. Jos voi olla ulkona sen aikaa, kuin kestää jäätymättä ja jos voi välillä ihan kokonaan olla menemättä ulos. Jos ei ole kiire mihinkään. Kiireessä talvesta tulee vain ylimääräinen rasite. Täytyisi ryhtyä taas kotiäidiksi. Se tietysti edellyttäisi jälkikasvun lukumäärän lisäämistä ja kappas vain, talvihan ei tunnukaan enää ollenkaan pahalta rastilta.

Sain muuten mäenlaskusta selkäni kipeäksi. Ja vatsalihakset, tai ne löyhästi niihin viittaavat muodostelmat jossain makkaroiden alla. Muutama mäki vielä ja kohtahan tässä ollaan rantakunnossa kevättä varten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti