maanantai 18. tammikuuta 2016

Putkessa

Näen toistuvasti unia, joissa myöhästyn. Tielle tulee ylitsepääsemättömiä esteitä. Yhdessä unessa olin jo melkein määränpäässä, kun eteen kasvoi talo. Lähdin ohittamaan taloa, mutta talo kasvoi sitä mukaa kuin yritin päästä sen ohi. Talon seinässä oli valtava kello, josta näin, että turha on enää edes yrittää.


Hereillä en ole kovin usein myöhässä, mutta valmius siihen on olemassa usein. Rutiinit ja aikataulut ovat hyväkin asia, mutta aikataulutonta elämää saisi olla hiukan enemmänkin. Mutta nyt kun olen omaksunut positiivisen elämänasenteen (muistaakseni), uskon, että sitäkin aikaa on edessä runsain mitoin. Tässä yhtenä päivänä havahduin siihen, että toinen lapsistani käyttää pian saman kokoisia kenkiä kuin minä. Väistämättä se tarkoittaa sitä, että minua tarvitaan vähemmän. En toki oleta, että kengänkoko ja itsenäisyys täysin korreloisivat keskenään, ainahan näin ei ole, mutta meidän tapauksessamme voi ollakin. Jos vain olen riittävän viisas jättääkseni nämä tulevat tarpeettomuuden hetket aikatauluttamatta, niin pianhan minulla on aikaa vaikka rypeä. Mitä tietysti aion tehdäkin.


Meillä on menossa uintiputki. Olemme viime viikkoina uineet kolmessa eri uimahallissa ja tulevana viikonloppuna aiomme uida myös kylpylässä. Olen hurahtanut. Onneksi lapseni ovat vedessä viihtyvää sorttia, joten heitä ei tarvitse houkutella uintireissulle sen kummemmin. Muuten tietysti olisikin vaikea hurahtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti