keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Väreilyä

En ole uudistuvaa tyyppiä. Nytkin päälläni on paita, jonka olen ostanut ennen lasten syntymää, sen tarkempaa ajankohtaa en muista. Blogi on myös porskuttanut samanlaisena alusta asti, myös sen ensimmäisen puoli vuotta, jota ei enää ole olemassakaan. Nyt ajattelin laittaa värejä uusiksi. En vielä tiedä, tuleeko muutoksesta pysyvä. Täysin vanhaankaan en tosin voi palata, koska en enää muista, mitä värejä missäkin kohdassa käytin. Mutta kokeillaan nyt hetken aikaa tätä. Tuntuu kyllä siltä kuin vieraissa kävisi. Sehän saattaa virkistääkin, mene ja tiedä. Pian tiedän.

Viime aikoina olen tehnyt kaksi isoa oivallusta ruoka-asioissa. En vielä hehkuta, mutta olen positiivisesti yllättynyt. Pidemmän aikaa olen etsinyt ratkaisua väsymykseen. Olen kaikin puolin terve, untakin saan pääsääntöisesti hyvin, toki välillä lapsiperheessä väkisin valvotaankin. Masentunut en ole, joten katseeni on kääntynyt pikkuhiljaa ruokavalion suuntaan. Nyt olen ottanut tavoitteeksi syödä kuusi kertaa päivässä, välillä tulee seitsemänkin ateriaa päivän aikana. Eli syön jotakuinkin jatkuvasti, melko pieniä aterioita kerrallaan mutta päivän aikana enemmän kuin ennen. Vireystaso on ollut ihan toista kuin vielä viime vuoden puolella. Eväitä saa tietysti pipertää aamut, mutta toistaiseksi piperrys on kannattanut. Huomasin myös, että aamun vireystasoon vaikuttaa oleellisesti iltapala. Yöksikin näköjään tarvitaan kropalle (ja mielelle) rakennusaineita. Tätä en ole aiemmin tajunnut.

Toinen suuri oivallus on ollut rasva. Kuulun rasvanvälttelijöihin, painonvartijamenneisyys on opettanut yhtä sun toista, joista on hyvä pikkuhiljaa opetella pois. Etsin pitkään tietoa hormonitoiminnan tasapainottamisesta, koska joka kuukaudesta yksi viikko on helvetillinen. Luojan lykky, ettei parisuhdetta ole, koska niille viikoille ei tarvita yhtään lisäkärsijää. Lapset kuitenkin on ja heille soisin myös vaikeilla viikoilla vähemmän kireän äidin. Eipä sillä, ei se itsellekään herkkua ole. Hyvät rasvat tulivat esiin niin monessa julkaisussa, että päätin kokeilla, silläkin uhalla, että lihoisin satakiloiseksi. Kilot ovat pieni hinta hyvästä mielestä tai edes paremmasta.

Aikaisemminkin olen silloin tällöin syönyt avokadoa, lisännyt öljyä marjajuomiin yms. Se on kuitenkin ollut hyvin, hyvin satunnaista. Enimmäkseen olen vältellyt (kyllä olenkin fiksu) kaikkea terveellistä rasvaista, mutta syönyt kyllä kaikkea epäterveellistä rasvaista, kuten nyt vaikka suklaata ja leivoksia. Nyt olen säännöllisesti (muutaman viikon ajan) joka aamu holauttanut smoothien sekaan öljyseosta, jossa on avokado-, pellavansiemen- ja oliiviöljyä. Lorauttelen sitä myös salaatteihin ja syön välipaloilla pähkinöitä ja avokadoa, silloinkin kun syön sen leivoksen. Ja niin vain kävi, että tämän vuoden ensimmäinen vaikea viikko lipsahti ohi ihan vahingossa, ilman mielialanlaskua, kireyttä tai kaikinpuolista vittuuntuneisuutta koko maailmaan ja sen urpoihin edustajiin. Ehkä kyse on kuherruskuukaudesta tai sattumasta. Mutta jos on olemassa pienikin mahdollisuus, että rasvat auttavat, syön niitä loppuelämäni. Joka tapauksessa jatkan näillä linjoilla toistaiseksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti