sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kiisselissä

Näin unta, että olin Antti Holman kanssa moottoripyöräreissulla. Hän ajoi, mikä on hyvä, koska en osaisi. Unissa voi yhtä ja toista osatakin, puhun esimerkiksi öisin sujuvaa venäjää, päiväsaikaan en osaa oikein muuta kuin vakuuttaa rakkauttani. Siis venäjäksi, suomeksi se on hitusen takkuisempaa. Paitsi, jos kyseessä ovat lapseni, joita kohtaan rakkaus on toisenlaista. Jotenkin helpompaa. Mutta en minä moottoripyörää silti osaisi ajaa. Sitä paitsi takana istuvalla on tiettyjä etuja, joita ajavalla ei ole. Tosin voi olla haittojakin. Jos kuski pieraisee, niin takana istuvan kypärässähän se haju on. Mutta eihän Holma tietysti piere.


Takaisin aiheeseen. Siinä ajellessa tunsin, että selkää pitkin valuu jotain. Mikä on vähän yökköä, paitsi jos se on jotain eroottisperäistä valumista, mitä se ei tässä tapauksessa ollut. Sain Holman pysähtymään ja tarkistin reppuni. Repussa oli pullo, jossa oli jotain kiisselinkaltaista. Tai tietysti nyt kiisselit olivat enimmäkseen pitkin reppua. Ja osittain minun selässäni.


Herätessäni olin hitusen pettynyt. Jos on päässyt moottoripyöräreissulle anttiholma-tyyppisen ihmisen kanssa, niin todellako kiisselin leviäminen on se jännittävin juttu? Ei tuntunut ihan reilulta.


Joskus pystyin ohjailemaan uniani. Olen kadottanut sen taidon. Nyt olisin sitä totisesti tarvinnut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti