perjantai 19. helmikuuta 2016

Kyllä tämä tästä

Putkimiekkoset ovat palanneet. Ehdin jo välillä unohtaa, että sellainenkin riesa tässä on näköpiirissä. Eivät ne putkimiehet riesa tietysti ole, varsinkin, kun heitä ei juuri näy. Kyseessä näyttää olevan laji, joka viihtyy kellareissa. Siellähän ne putketkin tietysti ovat. Tai onhan niitä asunnoissakin, meilläkin, mutta sinne eivät nämä haalariasuiset oliot vielä ole päätyneet. Sinänsä epäreilua, että kun meille kerrankin on tulossa miehiä oikein monikossa, on itse jossain hevonkuusessa evakossa. Remontti itsessään tietysti voi olla hiukan riesa. Vaikka muutos on aina mahdollisuus, niinhän sitä ainakin sanotaan. Mutta kyllä ne muutokset useimmiten ovat ihan pelkkä riesa.

Vatsani on päättänyt, että on aika vaihtaa työtä. Pystyn melko pitkään uskottelemaan itselleni, että kyllä tämä tästä vaikka kaikki tosiasiat puhuisivat sen puolesta, että paskanmarjat tämä tästä. Nyt ollaan kuitenkin jo siinä vaiheessa, ettei vessan lähettyviltä juuri voi poistua, mikä aiheuttaa erinäisiä hankaluuksia monissakin tilanteissa. Henkinen kantti kestäisi vielä jonkin aikaa, mutta elimistö tuppaa sippaamaan aina ensin. Yhdessä työhaastattelussa jo kävin. Toiseen odotan kutsua, vaikka eihän sitä välttämättä tule. Jostain kumman syystä alan paikkoihin ei kuitenkaan juuri ole tunkua, joten useimmiten se kutsu tietysti tulee. Sitä odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti