lauantai 20. helmikuuta 2016

Mallia täti

Takkitilanteeni on hirvittävä. Minulla oli kymmenen ylimääräistä minuuttia, joten kävin vaatekaupassa. Ostin takin mallia täti. Hetken mietin, onko se jo liian täti, mutta sitten totesin, että vaatteeni ovat olleet tätimallia jo kaksikymmentä vuotta. Ehkä eläkkeellä alan pukeutua nuorekkaasti, sitä ennen en todennäköisesti jaksa vaivautua ottamaan selvää, miten ihmiset pukeutuvat. Mummoni tuo minulle vaatteet, joita ei itse tarvinnutkaan. Käytän niitäkin. Helpompaa kuin kaupoissa pyöriskely.

Taivas on ollut välillä uskomattoman kaunis. Kun sitä väriloistoa katsoo, tuntuu maailma ihan täydelliseltä. Olisi hyvä katsella sitä useammin. Poikani sanoi tässä yhtenä päivänä, että haluaisi nähdä auringonlaskun. Aloin miettiä, eikö hän sitä tosiaan ole koskaan nähnyt. Luulisin, että on, mutta jos ei, niin virhe täytyy korjata pikaisesti. Emmehän me uneliaat aatut koskaan valvo pitkään, mutta olemme kai me nyt sentään joskus yli auringonlaskun valvoneet. Talvellahan aurinko hädin tuskin edes nousee, joten onhan hän sen laskevankin nähnyt. Nyt en enää tiedäkään, mitähän hän mahtoi tarkoittaa. Vuorovaikutus ihmisten kanssa on kovin mutkikasta. Sanovat kaikenlaista ja tarkoittavatkin ehkä jotain ihan muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti