perjantai 11. maaliskuuta 2016

Minun vuoroni loistaa

Sitten sunnuntain en ole itkenyt kertaakaan. Nauranut olen vedet silmissä. Joskus joku pieneltä tuntuva asia voi olla se käännekohta, jonka jälkeen on taas avoin mahdollisuuksille. Ilolle.

Himoitsen verigreippejä. Ajattelen, että kehoni kaipaa tuoreutta, elinvoimaa, räväkkyyttä. Greippi greipiltä herään hiukan enemmän eloon.

Ostin ilossani Juha Tapion uusimman. En ole vielä kuunnellut sitä. Säästän sitä, pitkitän odotusta, joka on usein nautinnoissa se paras osa.

Tänään on minun vuoroni loistaa. Tai jos ei vielä tänään, niin huomenna, jonain päivänä sen jälkeen. Jonain päivänä kuitenkin.

2 kommenttia:

  1. <3 ! Niin on, sinun vuorosi :).

    Minä himoitsen veriappelsiineja. Syön niitä kilo kerrallaan. Ja avokadoja. Oletan, että kroppa tietää, mitä se tarvitsee.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Minäkin huomasin tässä yhtenä päivänä kaupassa veriappelsiineja ja ostin pari. Olivat hyviä. En tiennyt, että sellaisia onkaan.

    VastaaPoista