maanantai 7. maaliskuuta 2016

Päivät jotka juoksin iltaan

Lomailin hiukan. En tarpeeksi. Lomapäiviä on kuitenkin rajallinen määrä, eikä niitä itse asiassa tällä hetkellä ole yhtään. Palkka ei siis lomalla juossut, mutta en jaksa välittää. Välitän ehkä hiukan sitten, kun tili ehtii miinukselle ennen seuraavaa palkkapäivää, mutta siihen on vielä aikaa.


Olisin halunnut olla tekemättä mitään, mutta en ollut. Auto piti käyttää huollossa. Se on nyt huollettu, mutta ei kunnossa. Se pitää viedä toiseen liikkeeseen, jossa osaavat tehdä sen, mitä ensimmäisessä eivät osanneet. En ole vielä varma, vienkö. Pikkuvika. Tietokone levisi myös, mikä on harmillista, koska käytän sitä sosiaalisen elämän korvikkeena. Sekin piti sitten käyttää huollossa. Sen lisäksi olin koulutuksessa, jossa lähinnä mietin, mitä helvettiä teen siellä. Toisena päivänä en enää mennyt, kun tosiaan en keksinyt, mitä helvettiä tein siellä. Harjoitin myös oikeaa sosiaalista elämää, useita kertoja.


Nukuin suurimman osan viikonlopusta. Lapset tulivat kotiin, oli jo ikävä. Vietimme rauhallisen ja ihanan päivän, oikein ihmettelin sitä illalla. Ja sitten tajusin. Minä olin nukkunut, levännyt, rauhallinen. Voisiko meillä olla aina näin tai edes vähän sinnepäin, jos olisin nukkunut, levännyt, rauhallinen? Mahdollisuus siihen on tietysti täysin teoreettinen, joten turha sitä on miettiä. Vähän tuli silti itku. Kaikista niistä menetetyistä päivistä. Kaikista niistä tulevista menetetyistä päivistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti