perjantai 13. toukokuuta 2016

Onneksi en tiennyt

Jos olisin kaiken tiennyt ennalta, en olisi koskaan uskaltanut toivoa yhtäkään lasta. En tarkoita sitä, etten olisi heitä halunnut. Minä halusin. Mitään en ole koskaan enemmän halunnut. Mutta jos olisin tiennyt, kuinka omien traumojeni vanki vieläkin olen, en olisi lähtenyt kokeilemaan. Jos olisin tiennyt, kuinka pitkän matkan tulen äitinä tekemään ollakseni edes kelvollinen, en olisi yrittänyt.

Olen silti onnellinen, että lapset ovat olemassa. He eivät ole päässeet helpolla, enkä minä. Mutta kun näen heidät leikkimässä nauru silmissään, uskon siihen, että kaikesta huolimatta he selviävät. Että heistä tulee onnellisempia ja vapaampia kuin minusta koskaan.

En ole onnistunut aina. Olen huutanut, raivonnut, mitätöinyt, uhkaillut. Käyttäytynyt uhmaikäisen tavoin. Sen sijaan, että olisin ollut heille turvallinen syli, olen odottanut, että joku olisi sellainen minulle. Olen tehnyt paljon virheitä.

On myös virheitä, jotka olen välttänyt. En ole koskaan lyönyt. En ole koskaan ollut humalassa heidän nähtensä. En ole koskaan päästänyt elämäämme ihmisiä, joiden tietäisin heitä vahingoittavan. En ole koskaan käyttänyt heitä hyväkseni, millään tasolla. En ole koskaan hylännyt heitä.

Lasteni elämässä on monia hyviä ihmisiä. Uskon, että muut paikkaavat sen, mitä minusta uupuu. Olen kiitollinen jokaisesta heistä. Olen onnellinen siitä, että elämässämme on ihmisiä, jotka omalla esimerkillään näyttävät, että elämä voi olla myös iloa. Ettei elämä ole pelkästään loppumattoman kivikkoisen pellon kyntämistä.

En toivo lapsilleni maallista menestystä, hienoja titteleitä, kartanoita. Jos he niitä haluavat tavoitella, tuen siinäkin. Mutta toivon, että he oppivat arkisen aherruksen lisäksi nauttimaan elämästä. Että he oppivat olevansa arvokkaita, tulee eteen mitä tahansa. Että he oppivat luottamaan toisiin, nojaamaan toisen olkapäähän silloin, kun eivät itse jaksa. Että olemme täällä toisiamme varten. Niitä minä heille toivon. En tasaista tietä, en pelkkää onnea ja autuutta. Niin ei kuitenkaan koskaan käy. Mutta että he huonollakin hetkellä luottaisivat siihen, että elämä kantaa. Että ihmiset eivät näyttäisi heille rumimpia kasvojaan koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti