sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Tähän aamuun oli kiva herätä

Lukijamääräni näyttää vaihtelevan. Joku ei ole varma, lukisiko vai eikö lukisi. Sehän on ihan luvallista, poistua ja tulla takaisin.

Minulla oli eilen mielessä hyvä juttuaihe, mutta unohdin sen jo. Jossain vaiheessa laitoin ylös aiheita silloin, kun niitä mieleen tuli. Lakkasin tekemästä sitä ja siinäpä ne jututkin sitten ovat hiipuneet. Eivät ne aina tässä koneen äärelle tule mieleen.

Elämässä on ollut yhtä ja toista, kaikenlaista puuhaa. Lasten harrastusten kevätnäytöksessä olin ylpeä äiti. Sitten on ollut Hevisaurusta, teatteria, jalkapalloa, kyläilyä ja kaikkea muuta mukavaa. Pyykinpesun ajoittamista joutuu oikein suunnittelemaan, mutta muuten olen nauttinut. Hirveän kiva tehdä asioita, joista nauttii. Ja välillä niitäkin, joista ei usko nauttivansa, mutta jotka yllättävät myönteisesti.

Viime aikoina olen pannut merkille, että on jotenkin kotoinen olo. Kotona tietysti, mutta koko tässä kylässäkin. Olen ajatellut, etten ole täällä kauan (tai no, toki lasten kouluaikaa tässä vielä on runsaasti jäljellä), mutta en ole enää varma siitä. On oikeastaan aika hienoa, että tietää mistä löytää nauloja tai mihin autonsa vie katsastukseen. Sekin on ihan kivaa, että menipä minne vaan, niin aina joku tuttu tulee vastaan. Sitä erityisesti olen luullut inhoavani, mutta en taidakaan inhota. On ihan mukavaa tuntea kuuluvansa joukkoon, olla osa yhteisöä. Vaikka kaikki melkein ovatkin jollain tavoin lasten kautta tuttuja, mutta se siinä ehkä onkin parasta. Juttuseuraa löytyy, jos siltä tuntuu, mutta ei olla kuitenkaan niin läheisiä, että aina joku olisi kahvilla. Kun on tämä erakkopuolikin tässä vaalittavana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti