perjantai 3. kesäkuuta 2016

Jotain olen oppinut

Olen oppinut. Välillä tuntui siltä, etten opi enää mitään. Nyt olen oppinut ainakin yhden tärkeän läksyn. Maa ei nielaise minua, vaikka ajattelisinkin hetken pelkästään omia tarpeitani. Jätin irtisanoutumisilmoituksen ennen varmuutta uudesta työstä. Pari kertaa heräsin keskellä yötä kauhusta hikisenä ja mietin, mitä hittoa olen mennyt tekemään. Mutta sitten sanoin itselleni: ei mitään hätää, uutta työtä löytyy ja jos ei löydykään, niin ei sekään kuolemaksi ole. Selvisin hermojeni kanssa lopulta aika hyvin, vaikka elämäni suurin kauhu onkin se, että jäisin tyhjän päälle enkä pärjäisikään omin voimin. En jäänyt, pärjäsin ja nyt minulla on jo uusi työ. Tai ainakin yksi uusi, tämä ei kuitenkaan ole se ensisijainen uusi työ. Se antaa vielä odotella itseään.


On opittava siihen, että elämä kantaa, vaikka välillä tekisi päätöksiä puhtaasti itsekkäistä syistä. Omaa jaksamistaan, omia voimavarojaan ajatellen. Joka alalla ei varmasti kannata heittäytyä tuulen vietäväksi, mutta sosiaalipuolella tekijöistä on kova pula. Että sinänsä pelkoni on aivan turha. Sehän ei pelkoa silti poista, vaikka sen kuinka turhaksi tietäisi. Mutta luulen, että seuraavalla kerralla olen rohkeampi. Tiedän jo, että pelon kanssa pärjää menemällä sitä päin.


Toisen pelon aion voittaa ihan pian. Ensimmäiset lavatanssit on jo katsottuna. Ensi viikolla on takuulla sellainen olo, että kaikkeen sitä ihmisen pitääkin itsensä sotkea. Mutta ihan varmasti nautin, kun vauhtiin pääsen. Siis jos pääsen, voi tietenkin käydä niinkin, että en pääse yhdellekään tanssille. Mutta kaunis musiikki ja kesäilta, ei se nyt pahalta kuulosta, vaikka tanssitta jäisinkin.

2 kommenttia:

  1. Hei Kirsi,

    Laitoin blogiini sinulle Liebster Awardin. :)

    Lukijasi Satu

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Yhtään en tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta käyn vapaahetken koittaessa kurkkaamassa. :)

    VastaaPoista