sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Uusia kuvioita

Joskus kyllästyn tähän vuoristorataan, jota tunne-elämäksikin kutsutaan. Toisinaan jonkinlainen tasaava lääkitys voisi olla ihan paikallaan, mutta enimmäkseen kuitenkin nautin elämästä eniten juuri raakana. Vaikka raskasta välillä onkin.

Kehnohko tanssi-ilta palautti minut taas tasapainoon. Kehnohkolla tarkoitan sitä, että pääsin huonosti tanssimaan. Väkeä oli paljon ja erityisen paljon juuri aktiivitanssijoita, mikä tietää aloittelijalle istumista. Osa aktiiviharrastajista ei hae lainkaan aloittelijoita, mutta onneksi jokunen heistäkin silloin tällöin kohdalle osuu. Uusia kuvioita on aina yhtä mukava harjoitella osaavan ihmisen mukana, vaikka välillä kyydistä tipahteleekin. Toki ymmärrän, että vuosikausia omaa tanssiaan hioneelle ei kaikkein nautinnollisinta ole tanssia noviisin kanssa, kun suuri osa omista taidoista on jätettävä hyödyntämättä. Sen olen tosin huomannut, että sitä tanssikemiaa tanssijoiden välillä voi olla, vaikka taidot eivät täysin kohtaisikaan. Ja kun huumorilla suhtautuu, niin ainakin naurua niistäkin tansseista voi saada aikaiseksi jos ei oikein muuta. Tähänkin iltaan kuului joka tapauksessa muutama oikein ihana tanssi ja useampi varsin hyvä, mutta silti istuin turhan paljon. 

Sisuunnuin. Päätin, että minusta tulee tässä hommassa niin hyvä, etten ehdi penkillä notkumaan. Se ei hetkessä tapahdu, ei kahdessakaan, mutta ensi kesänä olen jo kaukana tästä tasosta. Seuraavana kesänä vielä pidemmällä. Sama pätee muuhunkin. Jos on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja, valitsen jonkun niistä ja etsin parempaa. Mikäänhän ei pysyvää tässä elämässä ole. Perhe on elätettävä, se on varma asia, mutta se miten sen teen, on ihan toisarvoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti