perjantai 8. heinäkuuta 2016

Perunoita ja perhosia

Lomailussa on omat huonot puolensa. Kun seiniä katselee riittävän kauan, alkaa tuntua siltä, että niille pitäisi tehdä jotain. Ylipäänsä koko kodille pitäisi tehdä jotain. En ole mikään sisustaja. Koti saa enimmäkseen olla niin kuin peräpukama, parhaimmillaan silloin, kun sitä ei tarvitse ajatella. Ja huomaahan sen, etten paljon ajattele.

Ihan ensimmäiseksi täällä pitäisi siivota. Ensi viikolla minulla on hyvin poikkeuksellisesti lomaa sekä töistä että lapsista (sitä tapahtuu harvoin), joten siivoan perusteellisesti. Oikeastaan ei huvita, mutta koska nyt kuitenkin on todennäköistä, että seuraava kunnollinen loma siintää kahden vuoden päässä, on ehkä pakko huvittaa. Sen jälkeen (jos nyt tosiaan saan siivottua) tartun pensseliin. Jokunen paikka kaipaisi maalia. Myös minä, mutta se on jo toinen juttu.

Tänään meinasin viedä remonttimiehelle vastapaistettuja pikkuleipiä ihan vain siksi, että saisin jutella jonkun aikuisen kanssa. En tosin ole varma, kykenenkö enää sellaiseen kommunikointiin, jota aikuiset tapaavat harrastaa. Söin pikkuleivät siis itse, tai lapsetkin tietysti osansa. Eivät erityisemmin pitäneet niistä, mitä en nyt tällä kertaa jaksanut pitää sen suurempana epäonnistumisena.

Eilen illalla poikani kysyi, mikä meidän makuuhuoneemme katossa on. Vastasin, että perhonen. Uppouduin takaisin kirjaani ja poika jonnekin muualla. Hetken päästä peiton alta kuului: "Äiti, miksi meidän katossa on peruna?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti