perjantai 19. elokuuta 2016

Kuplintaa

Unohdin ihan pitäväni blogia. Niin sitä voi elämäänsä uppoutua. Paljon on ollut kaikkea uutta ja ihmeellistä.


Kolme viikkoa uudessa työssä on jo hurahtanut ohi. Nimenomaan hurahtanut. Pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa palan intoa oppia uutta. En muista, koska olisin tällaista tuntenut, siis töissä. Olen ilmoittautunut koulutuksiin, opiskellut ihan omin nokkineni ja ollut ihan lapsellisen innostunut. Taas tulee väkisinkin mieleen se sanonta: Ihmiset suunnittelevat, jumalat nauravat. Niin sitä minäkin suunnittelin yhtä sun toista, mutta en enää lähtisi niihin suunnitelmiin, vaikka voisinkin. Onneksi ne eivät toteutuneet.


Viime aikoina olen miettinyt paljon intuitiota. Olen siinä mielessä herkkä, että vaistoan helposti erilaisista asioista ne, joita kohti tulisi pyrkiä ja toisaalta ne, joita olisi syytä karttaa. Toisinaan esimerkiksi tapaan ihmisen, josta tiedän heti, että tämä ihminen tulee olemaan olennainen osa elämääni tavalla tai toisella. Ja niin käy aina. Tai että jostain ihmisestä on syytä pysyä niin kaukana kuin mahdollista. Samoin kotien kanssa: tiedän uutta kotia etsiessäni heti sisään astuessani, onko se tämä vai ei. Töidenkin suhteen niin on käynyt. Silti monta kertaa pakerran kaikin voimin intuitiotani vastaan. En tiedä miksi. Kai ajattelen, että järjellä asiat on päätettävä. Jatkossa yritän kuitenkin kulkea enemmän vaiston varassa, koska niin kaikki kuitenkin suttaantuu paremmin.


Elämään kuuluu muitakin ihania asioita kuin uusi työ. Tanssikurssi alkaa pian. Lapset löysivät kivoja, uusia harrastuksia. Lomasuunnitelmia seuraavaa lomaa varten on tehty. Elämässä on hyvä flow, parempi kuin pitkään aikaan. Sellaista kivaa kuplintaa, keväistä kohinaa. Sitä voi näemmä tuntea näin syksylläkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti