maanantai 12. syyskuuta 2016

Haipakkaa

Eilen oli ensimmäinen tunti lavatanssin alkeet-kurssista, jolle olen tyttäreni kanssa ilmoittautunut. Hiukan jännitin, kuinka tällainen koko perheen harrastus onnistuu, varsinkin kun kurssi nyt ei varsinaisesti ole lapsille tarkoitettu. Sain opettajalta kuitenkin luvan tulla sinne esikon kanssa ja kuopuskin tietysti tunnilla mukana pyörii, joskin pelailemass nurkassa. Kuopuksen osalta meni häiriöttömästi, mutta esikon kanssa piti hiukan neuvotella välillä. Hän ei oikein vielä tiennyt, katselisiko sivusta vai tanssisiko itsekin, mutta suurin osa tunnista meni sitten siltä väliltä. Välillä hän tuli minun mukaani harjoittelemaan ja kaikki parittomat hetket tanssin hänen kanssaan. Onneksi naisia oli reilusti miehiin nähden, joten parittomia hetkiä jäi juuri sopivasti, jotta tyttärellä pysyi mielenkiinto yllä. Hänellä on hyvä rytmitaju, hän oppii tanssit hetkessä, jos vain innostuu. Katsotaan nyt. Lapset saavat tietysti pyöriä mukana ihan omilla ehdoillaan, mutta hienoa, että tällainenkin joka tapauksessa onnistuu. Minulle on iso asia, että saan ujutettua hiukan tanssia omaan arkeeni. Saan siitä valtavasti virtaa.

Ja virtaa tarvitaan. Tämä syksy on täynnä harrastuksia ja paljon muuta. Enimmäkseen kuitenkin paljon kaikkea kivaa. Viime keväänä huomasin, ettei se varsinainen lepäily juuri voimia tuo, vaikka niin olen luullut. Parhaiten näytän kuitenkin jaksavan silloin, kun elämä on melko täynnä mielekästä tekemistä. Toki niitä lepohetkiäkin hyvä on johonkin väliin jäädä. Ehkä ihminen muuttuu myös tässä asiassa. Se, mikä on toiminut joskus, ei välttämättä toimikaan enää.

Vapaina hetkinä olemme suunnitelleet tulevia lomia. Vein työpaikallekin kiven kesäreissulta. Välillä otan sen käteeni ja muistutan itselleni, että elämä on paljon muutakin kuin työtä. Jouluksi suunnittelemme reissua ja ensi kesääkin hiukan jo hahmottelimme. Näissä suunnitelmissa ja haaveissa on kuitenkin parasta se, että vielä voi mieltänsä muuttaa monta kertaa. Voi vertailla erilaisia mökkejä, hiekkarantoja tai fiilistellä mitä sitä ehkä seuraavaksi haluaisi kokea. Ehkä jotain vallan muuta kuin mökkejä ja hiekkarantoja. On ihana suunnitella. On ihana haaveilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti