lauantai 8. lokakuuta 2016

Nukkuvan lapsen paino sylissäni

Heikki Veikko Harman iltaa ihmetellessä kuopus nukahti syliini. Varhemmin valmistunut yksilö lepäili hänkin kainalossani, hereillä tosin, ja minä ajattelin, etten mitään muuta tarvitse. Nuuhkin vielä aavistuksen kloorintuoksuisia hiuksia ja halusin jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi. Sitä on jo unohtanut ne kamalat ensimmäiset hetket, sen kivun ja tuskan, jonka lopettaakseen on valmis tappamaan. Esimerkiksi sen typeriä kommentteja laukovan kätilön, tai hengittämisestä höpisevän puolison. Muistaa kuitenkin läsnäolon, ihmeen tunnun, armon. Onko tässä maailmassa mitään niin täydellistä kuin vastasyntynyt lapsi? Toki se täydellisyyden illuusio karisee viimeistään ensimmäisen uhmaiän koittaessa, mutta ensimmäisissä hetkissä sitä ei epäile. Vauva-ajoista on jo aikaa enkä niitä takaisin kaipaa, mutta vieläkin tunnen vahvasti, ettei ole mitään niin täyttä ja totta kuin nukkuvan lapsen paino sylissäni.

Tangoa kannatti odottaa. Meni aikaa ennen kuin tajusin, mitä opettaja tarkoitti käskiessään pysyä lattiassa. "Te olette kaikki ilmassa!", huudahtelut siivittivät askelia, kunnes jossain kohtaa lähes jokainen meistä hiffasi. Toden totta, olimme ilmassa. Sen jälkeen ehkä hiukan vähemmän, tai ainakin vaihtelevasti. Minulla on onni päästä toisellekin tangotunnille, sitten joudun luovuttamaan sen kurssin suhteen. Syyslomalla (lapset lomailevat, minä en) pääsen kuitenkin yhdeksi illaksi foksin pariin. Ensimmäinen tunti on aloittelijoille, seuraava jatkotasoisille tanssijoille, kolmas on jo vaativa. En tiedä uskaltaudunko jäämään kolmannelle tunnille. Bugg-kurssillä kävi kesällä niin, että viimeisellä tunnilla halusin lähinnä itkeä. Onneksi kuitenkin päädyin nauramaan.

Ehkä, ja todellakin nyt vain ehkä, päädyn lomalla (jolla en siis edelleenkään lomaile) myös tansseihin, mikäli en tunne itseäni liian vanhaksi ja väsyneeksi tanssimaan arki-iltana. Täytyy yrittää levätä etukäteen.

Minun ei pitänyt kirjoittaa tanssista. Se pirulainen vain tunkeutuu kaikkeen. Tänäänkin etsiskelin uutta paitaa töihin, mutta huomasin jokaisen paidan kohdalla miettiväni, sopisiko se tanssiin. Joustaisiko se tarpeeksi, olisiko sopivan mittainen ja mahdollisimman vähän hiostava? Toki samat ominaisuudet ovat eduksi töissäkin, eivät pelkästään tanssilattialla. Päädyin ostamaan kaksi paitaa, joita voi pitää molemmissa. Ehkä huomenna testaan toisen tangon askelin.


2 kommenttia:

  1. Ei ole mitään syytä ostaa paitoja, joilla ei voi tanssia. Entä jos tulisi yllättäen tilaisuus tanssia, mutta paita olisikin väärä?

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Aina kannattaa varautua tanssiin.

    VastaaPoista