lauantai 28. tammikuuta 2017

Kaipausta (taas kerran)

Lapsille putkiremontin pakoilu toisessa asunnossa näyttäytyi seikkailuna. Päätin asennoitua samoin. Nyt, neljättä evakkoviikkoa aloitellessa, seikkailunhaluni on tyydytetty. Haluan kotiin. Kaipaan sänkyäni (josta tosin puolet on mukana), pyykkikonetta ja jopa kulahtanutta sohvaa. Kaipaan kuppeja, lautasia ja haarukoita. Onhan niitä täälläkin, mutta niin vähän, että tiskaan tämän tästä. Kaipaan ylipäänsä kotia, oman kodin tuoksuja ja ääniä, kaikkea siellä. Tänään katselin kaihoisasti olohuonettamme paksujen muovien läpi. Harkitsin hetken repiväni tien auki omalle sohvalleni.

Selkä on myöskin kyllästynyt. Puolikkaassa sängyssä nukkuminen ei selvästikään sovellu varhaiskeski-ikäiselle pulskahkolle naisihmiselle. Varsinaisen patjan jättäminen kotiin oli välttämätöntä, mutta en tiedä, kuinka kauan kestän ilman sitä. Aluksi olin kipeä vain aamuisin, nyt olen kipeä koko ajan. Mutta voin tässä tietysti myös harjoitella tulevaa varten, ehkä elämä on tätä parinkymmenen vuoden päästä. Tai jo aiemmin.

Blogin- tai edes netinmentäviä aukkoja ei juuri nyt arjessa oikein ole, joten vähäiseksi on kirjoittelu jäänyt. Välillä täytyy silti käydä vilkaisemassa, mitä muille kuuluu. Onneksi on niitä toisia, jotka päivittävät säännöllisesti ja joiden ajatusten parissa voi itsekin hetken hengähtää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti