torstai 2. helmikuuta 2017

Vähän pönttö äiti

Juuri kun sanoin, ettei blogi mahdu arkeeni, se onkin taas alkanut mahtua ihan hyvin. Joskus auttaa, kun sanoo asioita ääneen. Tai kirjoittaa.


Molempien lasten luokilta on pitkin syksyä tullut täivaroituksia. Olen tutkinut lasten päät varmaan tuhanteen kertaan, enkä ole löytänyt yhtään täitä. En tahdo uskoa, ettei niitä ole. Jos kerran täivaara yhä vain jatkuu, niin tottahan vian täytyy olla meissä. Epäilen, että omassa täitunnistuksessani on jotain vikaa. Joka tapauksessa, vaikka en mitään ole löytänyt, olen käynyt pariin kertaan syksyn aikana kaikkien päät läpi täishampoolla, pessyt pipot, petivaatteet ja pyyhkeet. Lisäksi otin käyttöön pajunkuorishampoon, vaikka sen haju sai lapsissa aikaan yökötysreaktioita. Joskus tuntuu siltä, että elämä hiukan vähemmän neuroottisena voisi olla myös hiukan helpompaa. Ehkä myös, jos ymmärtäisi, ettei syyttävä sormi aina osoita minua. On vain niin kovin helppoa, tuttua ja turvallista, syyllistyä kaikesta. Vaikka ihan vain varmuuden vuoksi.


En tiedä, liittyneekö neljänkympin kriisiini vai mihin, mutta olen mennyt hurahtamaan geelikynsiin ja viimeisimpänä villityksenä ripsenpidennyksiin. Monet, monet vuodet olen käyttänyt aikani ja rahani lähinnä lapsiin ja tinkinyt monesta muusta. Kampaajalla olen käynyt viimeksi, no, en muista milloin. Nyt on tehnyt mieli satsata vähän itseenkin, johonkin ihan hömppään. Rakastan kynsiäni. Ripsistä en ole vielä ihan varma. Kampaaja saa jäädä vielä väliin, vaikka sillekin olisi tarvetta. Kun en kuitenkaan ole erityisesti rikastunut, niin valintoja täytyy edelleen tehdä. Mikä tahansa uudistuminen on silti epäilemättä hyvä asia, vaikka ripsieni kanssa itseni vähän hölmöksi tunnenkin.


Esikon kanssa tuli tässä yhtenä päivänä puhetta, että täytän tänä vuonna neljäkymmentä. Lapsi kysyi, että alkaako sulla sitten se neljänkympin kriisi. Sanoin, että tuskinpa, mutta ajattelin, että lapsi rakas, eiköhän se saisi siinä kohtaa pikemminkin loppua. Oikein hienoa, jos lapsukainen ei ole kriiseilyäni huomannut. Tosin voihan se luulla, että äiti nyt on vähän pönttö aina.