keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kaikki tärkeä

Pahin hässäkkä on takana. Poden vaihteeksi lamaannusta. Ruokin lapset noutotiskin ruualla, onneksi he rakastavat grillattua broileria. Eivät he tiedä, että herkkuruokaa tarjoillaan siksi, ettei äiti jaksa. Äiti jaksaa kuitenkin silitellä ja rapsuttaa, ehkä se on tärkeämpää. Äiti jaksaa myös katsella kasvavaa rojuröykkiötä olohuoneen lattialla, eikä ahdistu siitä nyt. Ahdistuu ehkä joskus myöhemmin, ja siivoaa. Kevätjuhlassa äti aikoo kuitenkin hiljentyä kuuntelemaan suvivirttä, ehkä laulamaankin. Ja äiti tietää, että kaikki tärkeä on kuitenkin siinä, sotkusta ja väsymyksestä huolimatta.



2 kommenttia:

  1. Kun on väsynyt, melkein mikään ei ole niin tärkeää, kuin uskaltaa levätä sen minkä pystyy, luvan kanssa. Kyllä sitä sitten levänneenä taas jaksaa helpommin. Kun on pitkään väsynyt, ei muista miltä se tuntuu.
    Minä en itse osaa tuota, siksi olen niin hyvä neuvomaan.

    VastaaPoista
  2. Se on totta ja tiedostan tämän. Nyt ei ole ollut mahdollisuuksia levätä, mutta heti seuraavan mahdollisen vapaan ajankohdan olen kalenteroinut levolle. Hiukan tanssiakin siihen ehkä sisältyy, mutta lepoa sekin on. :) En ole kyllä myöskään ollut koskaan erityisen hyvä antamaan itselleni lupaa levätä.

    VastaaPoista