torstai 31. elokuuta 2017

Suunnitelmia

Kuulun siihen osaan naisväestöä, joka kehittyi (ainakin ulkoisesti) naiseksi hyvin varhain. Tyttäreni näyttää siinä suhteessa tulevan äitiinsä. Vastaisen varalle kävin hänen kanssaan kuukautiskeskustelua, jonka ajattelin etukäteen olevan hiukan kiusallinen. Sitä se ei ollut vähimmässäkään määrin. Johtuu varmasti ainakin osaltaan siitä, että lapsillani on ollut tapana kokoustaa vessassa juuri silloin, kun minä siellä asioin, joten mikään siellä tapahtuva ei varsinaisesti tule heille yllätyksenä. Tytär tiesi jotakuinkin kaiken kertomani jo ennestään, mutta jokusen tarkentavan (ja toivottavasti huojentavan) tiedonmurusen onnistuin saamaan mukaan. Näyttää siltä, ettei asia tule olemaan hänelle ongelma samalla tavoin kuin aikanaan minulle. Ehkä se ei olisi ollut ongelma minullekaan, jos joku olisi kertonut, mitä se tarkoittaa ja mitä toimenpiteitä se aiheuttaa. Ymmärrän toki nyt jälkikäteen, ettei isä kokenut siihen puuhaan kykenevänsä. Mutta siitäkin selvittiin, niin kuin monesta muustakin naiseksi kasvamisen kiemurasta, mutta omalle tyttärelle toivon vähempiä kiemuroita. Ja siihenhän pystyn vaikuttamaan itse hyvin, hyvin paljon. Toki hänelle omat kiemuransa silti muodostuu ja niin kuuluukin tapahtua, mutta jonkinlaisena turvatyynynä pystyn toivottavasti toimimaan.

Suunnittelen mökkireissua ystäväporukan kanssa. Kaipaan todellakin jonkinlaista irtiottoa, lepohetkeä ja siksipä olen heittäytynyt mökkitarjonnan läpikäymiseen täysin rinnoin. Kyse on viikonlopusta, ei siis mistään varsinaisesta lomasta, mutta pari vuorokautta hyvien ystävien kanssa saunoen, kuoharia siemaillen ja maailmaa parantaen tuntuu mielettömältä luksukselta. Samalla olen tiirannut mökkejä sillä silmällä, että taidan varata jonkun jouluksikin. Edessä on yksinäinen joulu, koska lasten on määrä olla isällään ja tiedän jo entuudestaan, että joulu yksin kotona ei ole erityisen mieltäylentävä tapahtuma. Kesäromanssini vielä ollessa voimissaan sovimme, että lähdemme yhdessä lomalle jouluna, mutta näillä näkymin se ei tule toteutumaan. Hautasin jo kertaalleen koko ajatuksen, yksinäinen joulureissu ei sekään tuntunut aluksi lainkaan houkuttelevalta.  Mutta nyt mökkejä selaillessani olen kuitenkin alkanut kallistua sille kannalle, että pari-kolme päivää jossain jumalan selän takana voisi olla oikeinkin hyvä ajatus. Saanhan minä sentään mukaani pikkukoiran, joka rakastaa minua silloinkin, kun en sitä erityisesti ansaitse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti