tiistai 5. syyskuuta 2017

Pakkeja ja kuolleita



Kävin tässä taannoin hautausmaan kupeessa mustikassa. Nautin hiljaisuudesta. En juuri nyt oikein pidä ihmisistä. Kuolleet menettelevät.

Perjantaina oli oikein huono tanssi-ilta. Niitä on onneksi harvoin. Iltaan mahtui kuitenkin parit ylimaalliset hitaat valssit ja suhteellisen letkeät sambat (en oikeasti osaa sambaa), joten ei ilta ihan miinuksen puolelle mennyt. En myöskään saanut yksiäkään pakkeja, ja herra varjelkoon, en ole ennen edes tajunnut niiden olevan mahdollisia. Olen yksinkertaisuudessani kuvitellut, että vain miehet saavat pakkeja (koska niitä olen omin silmin nähnyt), mieleeni ei ole edes juolahtanut, että naisetkin voisivat saada pakit. Olen luullut tanssimiesten olevan niin perin juurin kohteliaita, ettei pakkeja jaella paitsi äärimmäisessä hädässä, eli naisen ollessa kolmen promillen humalassa. Jos silloinkaan. Mutta näin ei olekaan. Ihan asialliset, tanssitaitoiset naiset saavat kuulemma pakkeja. Kauhistuin. Millaisen kolauksen muutenkin hauras tanssi-itsetuntoni saisikaan pakeista? En uskalla edes ajatella.

Tarkennuksena sanottakoon, että huonolla tanssi-illalla tarkoitan sitä, ettei tanssimaan oikein päässyt. Edes naistentunnin haut eivät tuottaneet vastahakuja. Se, millaisten hakijoiden kanssa pääsen tanssimaan, ei vielä tee illasta hyvää tai huonoa. Olen vielä sillä asteella omissa taidoissani, että mikä tahansa tanssi on ilo (tämä kuulemma saattaa muuttua tanssitaidon kasvaessa, toivottavasti kuitenkaan ei). Poislukien tietysti tanssiyritelmät umpihumalaisten kanssa. Niihin onneksi törmää äärettömän harvoin. Vahva humalatila olisi tietysti myös kelpo syy kieltäytyä hausta, mutta tyrkkyrivissä olen aina sen verran jännittynyt, etten huomaa hakijan heikkoa kuntoa ennen kuin se on liian myöhäistä. Tyrkkyrivi on muuten kamala sana, mutta kuvaa hyvin sitä ihan yhtä kamalaa olotilaa, jossa siinä seisoessaan on. En pidä siitä. Seisoskelen yleensä jossain laitamilla, mikä ei tietysti edistä tanssiinpääsyä. Mutta useimpina iltoina olen sieltäkin päässyt tanssimaan niin hyvin, etten yhtään kitise. Tanssitaivaan tähdet eivät voi ihan joka ilta olla juuri minulle suosiollisessa asennossa.

Alan jo kyllästyttää itseänikin tanssijorinoillani. Ensi kerralla jotain muuta. Ehkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti