perjantai 24. marraskuuta 2017

Kulmakarvoista

Kasvatan kulmakarvojani. Minulla on hämärä aavistus siitä, että omaan espanjalaistyylisen tuuhean karvoituksen myös kulmissani, muualla se kyllä ilmentyy tälläkin hetkellä melko selkeänä. Kulmia on kuitenkin nypitty antaumuksella vuosikymmeniä, enkä tiedä, onko naamakarvoitukseni siltä osin jo luovuttanut ja siirtynyt alemmas, lähinnä leukaan. Parrasta luopuisin koska tahansa, mutta kulmakarvat haluaisin takaisin. Saa nähdä kuinka tässä käy. Tärkeintä kuitenkin tuntuu olevan, että aina on joku projekti menossa. Tämä projekti on siitä kiitollinen, ettei se vaadi minulta muuta kuin tekemättä jättämistä.

Vaikuttaa siltä, että ehdin nykyisin katsella liikaa kotiani. On alkanut tuntua siltä, että pitäisi sisustaa. Viimeiseen asti pyrin kuitenkin välttelemään toimintaa, joka tässä taloudessa on täysin turhaa. Jos ostaisin uuden sohvan, jossa olisi kiva istua ja joka ehkäpä näyttäisikin hyvältä, koira paskoisi siihen viidessä minuutissa tai lapset kaataisivat siihen limpparia. Mahdollista on tietenkin myös, että kaataisin itse iltapalapuuroni uudelle sohvalle. Ei siis mitään järkeä. Siivoamisessa sen sijaan olisi kovastikin järkeä, mutta en löydä siihen vaadittavaa tarmokkuutta. Lapsen syntymäpäivät kolkuttelevat tosin ovella, joten joudun tarmoa jostain kaivamaan ihan lähiaikoina. Voi olla haastava tehtävä. Talvisynttärit ovat kuitenkin helpommat kuin toisen lapsen kesäsynttärit, pöly kun ei pimeässä juuri näy.

Tanssitauko loppunee tänään.Välillä olen innoissani, välillä mietin, mitä ihmettä sinnekin lähden notkumaan. Voisin maata koko illan sillä kuppaisella sohvalla koiran kanssa ja nassuttaa suklaata (lapsivapailla ei syödä puuroa). Onko mitään järkeä lähteä koko illaksi hikoilemaan ihmisten parissa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti