perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulun alla

Syntini ovat anteeksiannetut. Vietin eilen riemastuttavia hetkiä entisen lempitanssittajani kanssa, siis sen, joka hylkäsi minut pienen epäonnisen sutinan vuoksi. Eilen hän kuitenkin haki sekä hitaille että nopeille, vieläpä kehaisi, että olen kehittynyt kovasti. Ilmeisesti tanssillinen välirikko voi siis ajan kanssa korjaantua. Syy siihen on ainakin tässä tapauksessa toinen nainen. Tanssillisista iloista minun kanssani voi taas näemmä nauttia, kun niitä muita iloja tarjoilee joku muu. 

Ilta oli muuten melko tasainen. Tangossa ylitin itseni moninkertaisesti, viejän ansiosta. Se tuntui erityisen hyvältä, koska olen valinnut tangon ensi kevään projektiksi. Tänä syksynä oli tarkoituksena saada kädenalitanssit haltuun ja siinä olen melko hyvin onnistunut. Vielä tähän vuoden loppuun varasin ihka ensimmäisen yksityistunnin teemalla bugg, koska en päässyt bugg-kursseille syksyllä niin paljon kuin olisin halunnut. Fuskua olen sen sijaan treenaillut monilla kursseilla ja sekin toki auttaa muissa kädenaliyritelmissä. Mutta tangosta haluaisin sen "oman" tanssini ja se on sitten seuraavana listalla. Yksityistunti sitä varten on jo varattu.

Ilahduin suuresti, kun huomasin uimahallin olevan auki aattona. Käyn siis joulusaunassa ja vähän uimassakin. Jos oikein innostun, saatan mennä salillekin, siellä saisi takuulla olla ihan itsekseen. Aattona useimmilla ihmisillä lienee muuta puuhaa. Mutta minä kun en syö kinkkua (siis tänä jouluna), voisin yrittää pienentää kankkua. Voi että oli huono.. Kesälavoja silmällä pitäen ei haittaisi, jos perse täyttäisi tanssilliset mitat hiukan kohtuullisemmin. Tässä "kotilavalla" sillä ei ole mitään merkitystä, mutta vieraammilla lavoilla muut avut nousevat arvoon arvaamattomaan, kun tanssitaito ei vielä ole riittävä. Tanssillinen olemus on yksi hakukriteereistä, näin olen ymmärtänyt, eikä leveä takamus monenkaan mielestä siihen kuulu. Riukua minusta ei saa enkä sellaiseksi halua, naisena saan ja haluan näyttää naiselta. Eihän salsastakaan mitään tule ilman salsapyllyä. Toki tämä on pelkästään minun henkilökohtainen näkemykseni, salsaa voi tanssia vaikka pyllytönkin, mutta tietynlainen rehevyys viehättää minua. Onneksi myös tanssimiesten seassa on niitä, joiden käsitys tanssillisesta olemuksesta on vähintään yhtä leveä kuin omani.

Näissä tunnelmissa tällä kertaa. En haluaisi lähteä kauppaan, mutta on lähdettävä. Haluan lohta, eikä se kotiin yksin ui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti