lauantai 30. joulukuuta 2017

Mielikuvitusystäviä

Joulu tuli ja meni. Jo tässä seuraava juhlapyhä on nurkissa vaanimassa, mutta uudenvuoden juhlinta on meillä aina ollut melko pienimuotoista. Olkoon nytkin.

Mielikuvitusystäväni olivat pyhinä hyvin aktiivisia. En tiedä, mahtoivatko he ajatella, että yksinäinen sinkku vetää automaattisesti ranteet auki jouluna, mutta ei minulla sellaisia ajatuksia ollut. Ihan minä nautin aamupaloista kynttilänvalossa joululauluja kuunnellen, iltasohvailusta koira sylissä. Jokunen huonompi hetki ja muutama kyynel, siinä se.

Mielikuvitusystäväni ovat tietysti oikeasti olemassa, tai ainakin oletan. Ei nykyisin mistään varmaksi tiedä. He ovat Sinkkutanssijoita, joista en ole tavannut ainuttakaan. Vuoden alussa aion kyllä aktivoitua ja osallistua osaltani ensimmäiseen ST-tapaamiseen. Hiukan se kauhistuttaakin, vaikka en ihan varmaksi tiedä, miksi. Onhan minulla enimmäkseen ollut oikein mukavia hetkiä niiden tanssijoiden kanssa, joihin olen lavoilla tutustunut. Ja heidänkin kanssaan viestittelin pitkin joulua. Verkostoitumisen pitäisi olla vain hyvä asia. Mutta kuten kokemus on opettanut, joskus siitä voi olla haittaakin.

Vuoden 2018 ensimmäiset pari viikkoa ovat hyvin täynnä tanssia. Aloitan myös uudessa työssä, joskin samassa työyhteisössä. Työ on nyt kovin tahmeaa, puhti on poissa. Ehkä se vielä löytyy jostain, joskus. Lomaa on ollut liian vähän, tiedän sen, mutta asuntolaina ja elätettävät eivät oikein innosta viettämään kovin paljon palkattomia. Jospa tulevina vuosina ei tarvitsisi vaihtaa työpaikkaa, niin voisi nauttia vähän pidemmistä lomistakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti