keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Päivityksiä

Tovin ajattelinkin vierähtäneen edellisestä käynnistäni, mutta että koko alkuvuosi. Hupsista. Elämässä on ollut hiukan liikaa kaikkea. Uusi työ, uusi esimies, uusi toimisto, uusi työtapa. Kotonakin on ollut muutosta, siirryin omasta makuuhuoneestani olohuoneeseen. Lapsilla on nyt omat huoneet, mikä on lopettanut sen vähäisenkin harvoin ilmenneen iltarallin. Lapseni eivät ole iltakukkujia, kaikille universumin hyville voimille kiitos siitä. Itseäni siirto ahdisti pitkään, vaikka en oikein ymmärtänyt miksi. Ehkä se oli vain sitä, että meni viikkoja ennen kuin totuin uuteen sänkyyni. Se tuntui pieneltä ja kovalta, eikä kunnollista asentoa löytynyt millään. Nyt olen jo tottunut, unet uudessa sängyssä ovat oikein kelvolliset.

Osallistuin alkuvuodesta sinkkutanssijoiden tapaamiseen. Erosin sittemmin koko ryhmästä. Tapaaminen oli ensinnäkin vaivaannuttava ja toisekseen tunsin itseni hiukan huijariksi. En ole ehkä kuitenkaan niin sinkku kuin sinkkuryhmä edellyttäisi. Ja vaikka olisinkin, en erakkoluonteena oikeasti sovellu tuollaisiin väkinäisen hilpeisiin tapaamisiin. Puistattaa vieläkin. Sitäpaitsi tilaisuudesta otetut valokuvat ovat aivan käsittämättömän hirveitä.

Tanssinut olen paljon. Jouduin ostamaan pienempiä sukkahousuja. On ollut kurjia tanssi-iltoja, jolloin olen ajellut kotiin itkua vääntäen ja ajatellut, ettei koskaan enää. Sitten on ollut huikeita iltoja, joiden jälkeen leijailen viikon, joskus kaksikin. Välillä kyllä mietin, ettei tällainen harrastus ihan tervettäkään ole. Tai harrastus on ehkä terve, mutta näin tunteenomainen suhtautuminen siihen tekee siitä väistämättä välillä myös kamalan. Mutta tanssisinko, ellei se herättäisi minussa niin paljon tunteita? En todellakaan tanssisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti