maanantai 15. heinäkuuta 2013

Hyvä mieli

Kävin aamupäivällä mustikassa mummoni ja kummityttöni kanssa. Minun piti ottaa sieltä kiva eväsretkikuva. Tiedättehän, kippo täynnä mustikoita ja muki höyryävää kahvia siinä vieressä. Unohdin kuitenkin kameran kotiin. Mikä olikin hyvä, sillä mustikkapaikkamme oli tuhottu. Metsää oli kaadettu silmänkantamattomiin ja metsäkone oli sitten myrrännyt loput. Löysimme silti hiukan mustikoita, mutta ei siitä tunnelmakuvia olisi saanut. Reissu oli silti hyvä. Seura oli mitä parhainta, kahvi oli herkullista ja ystävän leipoma omenapiirakka kerrassaan loistavaa.

Miten hyvä on ihmisen mieli, kun ei ole kiirettä. Aamulla voi loikolla rakkaan kainalossa. Aamupalan jälkeen palata takaisin sänkyyn. Laittaa lapsille laastarit polviin ja päästää ne takaisin pihalle leikkimään. Miten hyvä on olla lomalla. Miten hyvä on olla lomalla, kun on työ, josta olla lomalla. Välillä tunnen itseni suorastaan naurettavaksi kaikessa kiitollisuudessani, koska tiedän, että vielä minä kiroan koko elämäni alimpaan helvettiin. Ja monta kertaa. Mutta mitäs sitten. Näitä hyviä aikoja täytyy vaalia. Ehkä hiukan hehkuttaakin. Paremmin jaksaa sitten nekin vähemmän hyvät ajat, väistämättömät hankaluudet, jotka ovat edessä ennemmin tai myöhemmin.